Niiskuneidistä

Minun elämäni on yhtä suurta suunnitelmaa. Suunnittelen ja teen listoja ja teen listoja ja suunnittelen. Mitään ei silti tapahdu. Mikään ei silti muutu. Olen jopa harkinnut koko tämän blogin poistamista, sillä kuten sanoin, ei minua ole olemassa, en minä ole mitään.

Minua kuitenkin harmittaa niiden kolmen ihmisen puolesta, jotka mitä todennäköisimmin ovat oikeita käsin kosketeltavia ihmisiä ja joka mitä toivottavimmin vielä viikonkin päästä muistavat yhden uuden nimen seuraamiensa blogien listalla. Minua itseäni ainakin harmittaisi, jos harrastaisin tuollaisten listojen tekemistä ja uusi aluevaltaukseni yhtäkkiä katoaisi viestiä jättämättä.

Niinpä aion jatkaa Muumilaakso-teemalla ja kirjoittaa, miksi haluaisin olla Niiskuneiti. Niiskuneidin kadehdittavat piirteet tulevat tässä:

- rakkaus Muumipeikkoa kohtaan

- tyttömäisyys

- ystävällisyys (kun Niiskuneiti löi päänsä ja jakoi soppaa köyhille)

- äidillisyys (josta ei tullut mitään, mutta ajatus on tärkein)

- avuttomuus

- läheisistä (Niiskusta) huolehtiminen

- kukkien kerääminen typeristä paikoista

Niiskuneidin piirteet eroavat siinä mielessä Nuuskamuikkusen piirteistä, etten haluaisi olla aina avuton ja tehdä typeriä asioita, mutta haluaisin edes välillä voida unohtaa järjen äänen ja heittäytyä vaaroihin. Sitä varten muut ihmiset ovat olemassa, että he voisivat sitten pelastaa minut tai poimia nilkkarenkaani, kun olen vahingossa hukannut sen.

Tärkein piirteissä on ehdottomasti rakkaus, vaikka se ehkä onkin lapsellista ja kehittymätöntä. Niiskuneiti kun kuitenkin kykenee tuntemaan mustasukkaisuutta ja halua hääleikkeihin, jotka ovat molemmat sellaisia asioita, joista minä voin vain haaveilla. Ei sillä, etten kykenisi tuntemaan rakkautta, mutta todellista mustasukkaisuutta en ole tuntenut ikinä. Enkä ehkä todellista halua mennä naimisiin edes leikilläni

Toiseksi tärkeimpänä pidän huoletonta ja avutonta tyttömäisyyttä. Kaipaan sellaisia kesäpäiviä, kun saatoin vain leijua ympäriinsä kesämekossani ilman sukkia ja kenkiä ja katsoa huulia mutristaen niitä, jotka pyysivät minua ajamaan välillä: ”enhän mä voi ajaa autoa, kun ei mulla ole kenkiä”. Lupaan, että ensi kesänä vietän useamman kuin yhden viikon kengättä.

Lisäksi minun pitäisi kerätä enemmän kukkasia. Lupaan, että ensi vuonna kerään kukkia vähintään kerran viikossa. Sitten olisin varmasti onnellisempi. On kai mahdotonta olla olematta onnellinen, jos on kerännyt kimpun kukkia.