Elämäni Nuuskamuikkusena

Minä ajattelen usein olevani kooste Muumilaakson asukkaita. Jokainen rakkaasta lastenohjelmasarjasta tuttu hahmo herättää minussa joitakin samaistumiseen ja toisaalta joitakin kateuteen viittaavia tunteita. Ajattelin nyt esitellä niistä ensimmäisen ja minulle rakkaimman: Nuuskamuikkusen.

Nuuskamuikkusen positiivisia ja kadehdittavia piirteitä ovat seuraavat:

- kyky ottaa rennosti

- huuliharpun soittotaito

- halu vaeltaa ja päästä pois tutuista ympäristöistä

- kekseliäs tapa ottaa omaa aikaa mutta kuitenkin olla myös sosiaalinen

- antimaterialistinen maailmankatsomus

- kyky mahduttaa koko elämä yhteen reppuun

- auttamisenhalu

Minä haluaisin voida allekirjoittaa noista piirteistä jokaisen, mutta ikävä kyllä se tuntuu kovin mahdottomalta. Suurin syy siihen varmaan on, ettei todelliseen elämään voi soveltaa samanlaisia toimintamalleja kuin Muumilaakson elämään, mutta on syytä minussa itsessänikin. Miksen vain luovu tavaroistani edes lyhyeksi aikaa? Miksen voi olla ostamatta uusia esineitä ja lähteä matkalle vain välttämätön mukanani? Miksen opettele soittamaan huuliharppua ja makoile kaikkea vapaa-aikaani nurmikoilla?

En kuitenkaan aio masentaa niin itseäni kuin muitakaan Nuuskamuikkuselämästä haaveilevia listaamalla epäkohtia itsessäni tai todellisessa elämässä, vaan aion kertoa, missä olen jo onnistunut ja minähän olen onnistunut monessa. Olen pakannut elämäni useaksi viikoksi miellyttävän kevyeen rinkkaan ja kiertänyt Eurooppaa keräten matkamuistoja ainoastaan aivojeni muistisyövereihin. Olen myös istunut aurinkoisina kesäpäivinä kuistilla opettelemassa huuliharpun soittoa ja rentoa olemista.

Viimeaikaisista saavutuksistani suurimpia ovat olleet sellaiset illat, kun olen jättänyt kissanristiäiset ja pikkupikkujoulut väliin ja jäänyt kotiin viettämään sitä niin kaivattua omaa aikaa. Usein sen seurauksena olen saanut tehtyä asioita, joista seuraavana aamuna päänsärystä ja heikotuksesta kärsivät vain unelmoivat, joten minulla on ollut myös oivia tilaisuuksia osoittaa empaattisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Toki on vähän eri asia lainata kaverille luentomuistiinpanoja kuin pelastaa toistakymmentä orpolasta ja viedä heidät Muumimamman hoidettavaksi, mutta uskon, että autettavat ovat olleet suunnilleen yhtä kiitollisia.

Toivon, että pikku hiljaa suuria saavutuksia tulee lisää, eikä aikaakaan kun voin hyvällä omallatunnolla ruksia listalta kaikki piirteet itseeni sopivina. Kun se päivä koittaa, pidän suuret juhlat ylhäisessä yksinäisyydessäni eli vietän koko illan vain huuliharppu seuranani katselemassa virtaavaa jokea tai laskevaa aurinkoa.